Blogi

Näin itsenäisyyspäivänä, joka on ollut kansaamme yhdistävä päivä jo kauan, olen vähän surullisena ihmetellyt kirkkomme elämää. Tosin ihmettelyä on jo riittänyt pidempäänkin. Kyselen itseltäni, yhdistääkö meitä mikään? Jos yhdistää, niin miksi siitä ei puhuta ja sitä pidetä esillä, vaan jatkuvasti haetaan erottavia asioita ja rakennetaan poteroita. Viimeisimpänä on ollut esillä talousarviomäärärahojen jako lähetysjärjestöille. Kirkon olennaisimmista asioista tulee pelivälineitä. Kärki siirtyy perusasioista ei niin olennaisiin.

Poteroinnin perustelut ovat yleensä hyviä ja selkeitä, eikä niissä sinänsä ole mitään väärää. Päinvastoin, tärkeitä asioita kaikki. Ikävää on se, että olennaisin unohtuu. Käydään sotaa juuri niissä asioissa, jotka ovat kirkon perustehtävää. Kaiken lisäksi kyse on tässä tapauksessa kirkon lähetyksen tappiosta, ei vain jonkun järjestön työn supistamispyrkimyksestä. Suren myös sitä, että tässä tapauksessa ”voittajajärjestöissä” ei ole sen verran ryhtiä ja selkärankaa, että ne eivät suostuisi tällaiseen, vaikka taantuma kovasti työtä ja yhteisöjä koetteleekin. Voiko tällaisessa tilanteessa siunaus kulkea työn mukana?

Lähetys on vain yksi näistä poteroittavista asioista: virkakysymykset, parisuhdekysymykset, Raamatun tulkinta, Jeesuksen jumaluus, luominen vai kehitys, erilaiset toimintatapakysymykset vaikkapa jumalanpalveluselämässä jne. Näitähän riittää. Yhteistä tällaiselle keskustelulle on se, että asioita lähestytään vain rationaalisista lähtökohdista. Missä on usko, uskon ydin, mysteeri? Miten sanomaamme ja viestintäämme voidaan uskoa, jos emme ole itse uskottavia ja viesti, että uskomme, vaikka emme tiedä.

Yhdistääkö meitä mikään? Uskon, toivon ja oletan, että joku kuitenkin vielä yhdistää. Millaisena uskomme ja kirkon usko avautuisi, jos lähestyisimme asioita niistä asioista käsin, jotka meitä yhdistävät? Toivoisin, että tärkein yhdistävä asia olisi se, että Kristus tuli maailmaan syntisiä pelastamaan, rakentamaan tien Jumalan luo. Mitähän syntyisi, jos tämä olisi puheittemme ja viestintämme peruspointti? Jos Kristus on keskiössä, oletan, että kaikki muukin järjestyy ja asettuu kohdalleen. Lapsellista uskoa, mutta sellaisiksihan Jeesus meitä kehotti tulemaan.