Laupuan Hiippakunta Suomen Evankelisluterilainen kirkko Suomen Lähetysseura Poikien ja tyttöjen keskus

Blogi



Julkaistu 20.06.11 12:06

Minä me ja Pyhä Henki


Kategoria: General

Helluntaita edeltävä viikko oli itselleni mielenkiintoista suomalaisen kristillisyyden pohdintaa niin Lontoossa kuin Porissa. Niitä ajatuksia on tässä jo muuallakin julkaistussa mietiskelyssä.


Minä, Me ja Pyhä Henki

On helluntai-ilta. Takana on viikko, raamattuopetuksen, rukouksen, ylistyksen ja lähetyksen keskellä elämistä. Suomen Lähetysseuran Lähetysjuhlilla Porissa suuntauduttiin vahvasti tulevaan. Kirkon missio, lähetys, ei voi loppua tai kirkko kaatuu. Lähetys on kirkon ominta työtä. Sen sisar on evankelioimistyö. Alfan maailman konferenssissa Lontoossa elettiin vain ja ainostaan keskellä uskon ydintä. Kristus kuuluu kaikille ja Pyhä Henki on Hän, joka Kristuksen meille avaa. Ilman Pyhää Henkeä ja Hänen olemassaoloaan uskomme jää helposti järkiuskoksi.

Suomalaiseen luterilaiseen kristillisyyteen ei kovin voimakkaasti kuulu Pyhän Hengen avuksi huutaminen. Olemme jotenkin varovaisia, ehkä siksi, että pelkäämme uskomme painottuvan liikaa tunteisiin. Pidämme selviönä, että Pyhä Henki toimii. Totta kai hän toimii, mutta Pyhän Hengen avuksi huutamisessa onkin enemmän kyse meidän rukoilijoiden avautumisesta Jumalan toiminnalle. Tässä suhteessa mielenkiintoisen vastakkaiasettelun sain elää perin suomalaisilla Lähetysjuhlilla, vaikka juhlilla oli vieraita ympäri maailmaa ja toisaalta Lontoon konferenssissa, jossa oli osanottajia yli sadasta maasta, suurin osa katolisia ja lisäksi ortodokseja, anglikaaneja ja edustajia muista protestanttisista kirkkokunnista seka vapaista suunnista. Alfa-konferenssin ydin oli ylistämisessä ja Pyhän Hengen rukoilemisessa. Tämä toteutui kaikessa yhteen tulemisessa. Lähetysjuhlissa oltiin suomalaisen hillitysti. Uskon, että kummassakin Jumala Pyhän Henkensä kautta toimi, synnytti uutta ja kirkasti Kristusta.

Rukouksessa me lähestymme Isää, rukoilemme Poikaa, mutta harvoin huudamme avuksi Pyhää Henkeä ja hänen lahjojaan, joita Sana meille runsaasti lupaa. Itse koin hyvin vahvasti olevani Pyhän Hengen työn alla ja hoidettavana, kun tuhannet eri kirkkokuntien kristityt ylistivät ja odottivat Pyhän Hengen laskeutuvan ja tekevän työtään. Omassa mielessäni pyörivät kysymykset, enkö uskalla edes pyytää Jumalalta suuria tai enkö usko rukouksen voimaan ja tyydynkö sellaiseen keskinkertaisuuteen, jonka jotenkin ymmärrän tai hallitsen.

Rohkenen haastaa Sinut rukoilemaan myös Pyhää Henkeä avaamaan sinua ja lähiympäristöäsi Jumalan salatulle ja käsittämättömälle työlle. Me taidamme olla liian monessa kohdassa järkiuskon kahleissa. Silloin helposti pohditaan sitä, kuka on oikeassa tai väärässä. Kun Pyhä Henki toimii ja avaa Kristusta, silloin ollaan keskiössä. Silloin olennasta ei ole oikeassa oleminen vaan se, kuka pelastuu ja, miten suuri Jumalan armo on. Silloin Kristuksen sovitustyö on olennaisin ja kaikki muu seuraa sen jälkeen. Eikö tärkeintä olekin Kristuksen sisällinen tunteminen?

Siunausta kesään!


Kirjoittanut Kai Jantunen / kaitsu@kaijantunen.fi