Laupuan Hiippakunta Suomen Evankelisluterilainen kirkko Suomen Lähetysseura Poikien ja tyttöjen keskus

Blogi



Julkaistu 03.07.11 23:07

Oikeassa olemisen pakko


Kategoria: General

Olin eilen pikkuserkun synttäreillä. Eräs synttärivieras, reilu 50 v. maaseutuyrittäjä, haastoi keskusteluun kirkon tilasta. Aikamme keskusteltuamme mies vei puheen uskomme perusteisiin. Hän totesi jotenkin siihen suuntaan, että jos kirkon oppia muokataan demokraattisesti, niin kuin nyt näyttää käyvän, niin se ei ole oikeaa demokratian käyttöä, eikä siitä tule mitään hyvää. Vahvin voittaa, valmista ei tule ja riitoja riittää. Täytyy olla joku totuus.

Oikeassa olemisen pakko?

Olin eilen pikkuserkun synttäreillä. Eräs synttärivieras, reilu 50 v. maaseutuyrittäjä, haastoi keskusteluun kirkon tilasta. Aikamme keskusteltuamme mies vei puheen uskomme perusteisiin. Hän totesi jotenkin siihen suuntaan, että jos kirkon oppia muokataan demokraattisesti, niin kuin nyt näyttää käyvän, niin se ei ole oikeaa demokratian käyttöä, eikä siitä tule mitään hyvää. Vahvin voittaa, valmista ei tule ja riitoja riittää. Täytyy olla joku totuus. Hän jatkoi pohdintaansa: Jos kirkko antaa periksi kaikille muille uskontokunnille ja myötäilee niitä, se ei ole enää mikään kirkko ja sellaiseen yhteisöön en halua kuulua. Ymmärsin, että hän kyseli, mihin me oikein uskomme.

Tämän tavallisen tosi harvoin kirkossa käyvän rivikristityn pohdinta pysäytti. Syvää miettimistä mieheltä, joka ei elä kirkon toiminnan tai oppipohdintojen keskiössä. Miltähän kirkkomme tai sen ulkoinen habitus oikeasti näyttää tavallisen kansalaisen, rivikristityn, silmin? Kirkon sisällä äärilaidat hakevat asemiaan ja varustavat poteroitaan. Puhutaan suvaitsevaisuudesta ja moniäänisyydestä, mutta toimitaan aivan päinvastoin. Eri tavoin ajattelevan ja uskoaan tulkitsevan arvostus ja kunnioitus unohtuu tyystin. Tärkeäksi tulee ja on vain oikeassa olemisen tarve. Onko tämä kirkko vain oikeassa olevien yhteisö vai armoa tarvitseva ja nöyryydessä vaeltava Jumalan kansa?

Tänään oopperamessussa Olavinlinnassa saarnannut emerituspiispa Huotari muistutti edeltäjäänsä edesmennyttä arkkipiispa Simojokea lainaten, että Jeesus ei tullut tuomaan maailmaan uskontoa vaan Jumalan. Uskonto on helposti oikeiden opinkappaleiden kokoelma, mutta sitäkö Jumala tahtoo. Usko on syvempää kuin uskonto. Eikö merkittävintä ole se, että Jumala on tullut ihmisen lähelle, vierelle, arkeen ja elämään? Ihmisen oikeassa olemisen sijasta kaikkivaltias Jumala tarvitsee tilansa. Silloin eivät tavallisen demokratian säännöt pelaa. Jumalan demokratia on jotain muuta kuin meidän pohdintamme. Kaiken keskellä olennaisinta on tietää, mihin me uskomme ja mikä on tärkeintä. Kyllä kaikkivaltiaalla Jumalalla on keinonsa viedä eteenpäin sitä mikä on oikein. Se ei siis todellisuudessa ole meidän perimmäinen tehtävämme.


Kirjoittanut Kai Jantunen / kaitsu@kaijantunen.fi