Laupuan Hiippakunta Suomen Evankelisluterilainen kirkko Suomen Lähetysseura Poikien ja tyttöjen keskus

Sanottua


Aamun sana Kirkkopäivillä

Aamun sana,

Kirkkopäivät

Jer. 18:1-10

22.8.2009 klo 9

Jyväskylä

 

Jeremialla oli näky ja tehtävä – julistaa parannusta kansalleen. Tilanne ei ollut hänen tehtävälleen otollinen. Israelin kansa oli paatunut, Herran lakia oli ohitettu, Jerusalem oli tuhoutumassa ja kansan osaksi oli tulossa pakkosiirtolaisuus. Jeremian tehtävänä oli kutsua kansaansa takaisin oikealle tielle. Tehtävä taisi olla toivoton. Tie vei jo vääjäämättömästi kohti tuhoa. Tässä tilanteessa hän sai mennä savenvalajan työpajaan, oppimaan, näkemään uutta, muokattavaksi. Hänen alakuloisia käsityksiään Jumala halusi muuttaa ja näyttää uusia mahdollisuuksia. Samanlaisena Jeremia tuskin tuli savenvalajan pajasta takaisin kuin oli sinne mennyt.

Rohkenen ajatella, että monen meidän elämän polkumme on vienyt erilaisten kompurointien ja koulutusten kautta. Tuttu ja turvalliseksi koettu ja luultu elämä, työ tai tilanne sortuu ja särkyy. Tilanne on arvioitava uudelleen. On etsittävä uusia elämän kiintopisteitä tai tukipylväitä. On koottava särkyneitä palasia ja pyrittävä niistä rakentamaan uutta kokonaisuutta.

Elämän kokonaisuuteen kuuluu hauraus ja rikkinäisyys. On suostuttava särjettäväksi ja särkymään. On suostuttava aloittamaan alusta ja uudelleen. On suostuttava olemaan epätäydellinen. Jumalan opetuskeino voi joskus olla varsin kovakourainen, vaikkakin hänellä takana toiminnassaan on aina rakkaus. Savi on aineena arvoton, mutta sen etu on, että sitä voi muotoilla uudelleen ja uudelleen. Kovin lähelle tässä kohdin tulevat ihmiselle jo syntiin lankeemuksen yhteydessä lausutut sanat: maasta sinä olet tullut. Ikään kuin Jumala jo tuolloin olisi sanonut, että sinua tullaan muovaamaan uudelleen ja uudelleen tärkeää ja tarpeellista käyttöä varten. Joku voi nimittää sitä onneksi ja onnettomuudeksi. Toinen näkee sen mahdollisuutena tai Jumalan työnä. Oli niin tai näin ”Onni täällä vaihtelee”, mutta ”Taivaan Isä suojelee”. Ihan sattumaa elämä ei mutkineen ole.

Jeremia hoiti raskasta tehtäväänsä. Hän näki, että kansaa muokattiin ja kasvatettiin. Lopputulosta hän ei ollut näkemässä. Ei Jumalan toimintamallit ole muuttuneet tänäänkään. Kristillinen kirkko ei löydä levollisuutta. Sen on koko ajan oltava muokattavana. Me kristittyinä elämme samalla lailla, muutosten, haasteiden ja kovankin elämän koulun keskellä, toisinaan. Olennaisinta on kuitenkin se, että sattumaa ei ole olemassa, vain onni tai onnettomuus olisivat helpottamassa tai vaikeuttamassa ihmispolon elämää. Tärkeintä on se, että Jumalan rakastava ohjaus on mukana elämässämme, työssämme ja myös kirkon työssä. Tässä rauhassa saa kristitty omaa kipuiluaan käydä ja ilon murusista iloita. Tulevaisuuden tuloksia emme kaikkia tule näkemään, mutta se ei ole tarpeenkaan. Elämä ja työ on nyt.


11.02.11 00:02