Laupuan Hiippakunta Suomen Evankelisluterilainen kirkko Suomen Lähetysseura Poikien ja tyttöjen keskus

Sanottua


Jeesus, kiusausten voittaja

"Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta."

Hyvät kirkkovieraat. Lyhyitä ovat tämän päivän tekstit – Jumalan sanat, Raamatusta tälle päivälle. Mietipä hetki, mitkä kaksi tai kolme sanaa Sinulle tästä tekstistä nousevat esille. Luen tekstin uudestaan. Saarnakin voisi olla lyhyt: Jeesus voittaa. Nyt voisin jo lopettaa. Tärkein tämän päivän asia on sanottu.

Mutta jos vähän jatkamme, niin laajentaisin kahta näkökulmaa. Tekstissä kerrottiin, että ”Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan”. Mikä Henki näin teki? Toiseksi: Miksi Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan? Näiden kahden kysymyksen pohtiminen, niin uskon, auttaa meitä ymmärtämään jotain hyvin perustavan laatuista Jeesuksen olemuksesta, tehtävästä ja toiminnasta. Uskon myös, että näistä avautuu meille ja elämällemme hyviä samaistumiskohtia.

Henki, joka ajoi, ei ole Saatana itse. Henki ajoi, mutta Saatana kiusasi Jeesusta. Tuo verbi (”ekballoo”), joka meidän Raamatussamme on käännetty ”ajoi”, voi merkitä kuutta erityyppistä liikettä: 1) heittää tai ajaa ulos, 2) karkottaa, 3) lähettää luotaan, laskea menemään, 4) ottaa pois, 5) tuoda esiin ja 6) saattaa. Raamatun lukutavasta voisi päätellä, että tällä hengellä, joka ajoi, ei ole hyviä tarkoitusperiä. Jos sana käännetään vaikka lähettää luotaan tai saattaa, niin sävy on jo ihan toinen. ”Henki lähetti / saattoi Jeesuksen autiomaahan.” Näin asia ilmaistaan mm. eräässä englanninkielisessä Raamatun versiossa (The Holy Bible New International Version). Tästä aukeaa helposti ajatus, että kiusaukset, joita tässä kohdassa autiomaa edustaa, kuuluvat normaalina osana ihmisen elämään. Autiomaa käsitettiinkin Vanhassa testamentissa pahojen henkien pesäpaikaksi. Ei tämä ajatus liene vieras meillekään. Kun elämässä on raskasta, vastoinkäymisiä, sairautta, isoja kysymyksiä, niin saattaa mieleen tulla kysymys, onko Jumalaa olemassa, kuuleko hän minua, onko hän todella rakastava Isä. Melkein tekisi mieli kysyä, kuka tällaisen ajatukseen tai kokemukseen on törmännyt. Minä ainakin olen. Raskaissa elämänvaiheissa, koettelemuksissa voi hämärtyä, jopa vähäksi aikaa kadota, ydin ja tärkein, elämän pohja.

Rohkenen ajatella, että Jumala itse tahtoi viedä Jeesuksen hänen tähtihetkensä, kasteen, jälkeen autiomaahan. Jumala ikään kuin halusi pudottaa Jeesuksen takaisin arkeen ja synnin todellisuuteen. Jeesuksen kasteen hetkellähän meille kerrotaan kyyhkysen, Pyhän Hengen - näinhän voimme ajatella, laskeutuneen hänen päälleen. Taivaasta kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Tähtihetken ja hienon kokemuksen jälkeen tulikin arjen ja todellisuuden vuoro. Pyhän Jumalan oma viisas tahto siis tapahtui, kun Jumala itse antoi Jeesuksen joutua elämänkouluun ja arkeen. Tuttua meille on tämäkin. Kaikki voi olla hyvin ja yhtäkkiä kaikki muuttuu jopa painajaismaiseksi tai epätodellisen tuntuiseksi.

Mutta miksi Jeesuksen piti joutua elämänkouluun ja arkeen? Siihenkin löydämme monta syytä. Jeesuksen ihmisyyttä koeteltiin. Jumala halusi Jeesuksen tietävän ja kokevan, mitä on olla ihminen, mikä on ihmisen osa. On sanottu, että nälissään ja janoissaan ihminen on tyhjä. Kun olemme elämän perustarpeita vailla, meille kelpaa mikä vain, mikä helpottaa tuskaa ja kipua. Silloin ei ole väliä vaikka kuinka meitä käytettäisiin hyväksi ja ihmisarvoamme poljettaisiin. Tärkeintä on, että se, mistä on suurin pula – elämän edellytyksistä – tavalla tai toisella saadaan tyydytettyä. Tällaista pahan valtaa on maailmassa käytetty ja käytetään edelleen, siis kiristetään. Jeesus joutui käymään ihmisen koulun. Hänhän olisi voinut käyttää jumalallista valtaansa ja vetäytyä pois kiusauksistaan. Matteuksen mukaan Jeesus sai haasteen muuttaa kivet leiviksi, tarjouksen vallasta ja hän joutui myös uskon testiin.

Samaa metodia kiusaaja käytti jo paratiisissa. Käärme houkutteli: ”Jumala tietää, että niin pian kuin syötte, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia.” Ja ihminen lankesi tähän houkutukseen. Hän halusi ja haluaa olla Jumalan kaltainen, hallita omaa elämäänsä kaikkineen. Viime vuosien termi on ollut elämän hallinta. Itse en voi välttyä ajatukselta, että tuon termin takaa pilkistää se sama kiusaaja, johon jo aikojen alussa ihminen lankesi. Ihminen haluaisi olla Jumalan kaltainen ja hallita kaikkea, elämääkin. Jeesus ei kiusauksessaan suostunut Jumalan kaltaisuuteen. Hän pysyi ihmisenä ja osoitti olevansa ihminen. Elämäänsä ihminen ei voi lopullisesti hallita. Sitä ohjataan muualta.

Jos ihmisyyden koetteleminen oli Jumalan yksi syy antaa Jeesuksen joutua autiomaahan kiusattavaksi, niin toinen oli Jeesuksen valmistaminen tehtäväänsä. Jumala halusi hylätä Poikansa. Siksi Raamatussamme käytettäneen verbiä ”ajoi”. Autiomaassa, mitä se sitten käytännössä lienee ollutkaan, oli Jeesuksen hiljaisuuden retriitti. Kun joutuu olemaan hiljaa, joutuu käymään itsensä ja Jumalan kanssa omat taistelunsa, tutkimaan itseään, olemaan totaalisesti yksin. Mielikuvituksessamme voimme vain kuvitella, mitä kaikkea Jeesuksen mielessä noina 40 päivänä pyöri. Varmaan koko suuri elämäntehtävä käytiin tuolloin monta kertaa läpi. Markus sanoo Jeesuksen elämäntehtävän näin: ”Ei ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” Mk.10:45. Siis kaksi asiaa: palvella ja kuolla. Melkoisen kova elämäntehtävä. Jeesus tarvitsi tuon valmistautumisen aikansa ja kipuilunsa, että hän pystyi suorittamaan tehtävänsä. Ristillä Jeesus oli taas täysin hylättynä ja yksin. Tuolloin Jumalan oli todella hylättävä hänet. Jeesus siis lähti kiusauksista palvelemaan. Tekisi mieli ajatella, että Jeesus joutui kovalla tavalla opettelemaan nöyryyttä. Nimittäin ilman sitä ei voi palvella, saati palvella niin, että suostuu kuolemaan toisten puolesta.

Opettaakohan Jumala meillekin nöyryyttä salliessaan vaikeita elämän aiheita tai valmistaakohan hän meitä jotain tehtävää varten? Itse omasta puolestani rohkenisin vastata tuohon: Kyllä. Kiusausten ja isojen kysymysten tai epäilysten kautta Jumala valmistaa meitä aina johonkin. Jos ei muuta, niin taivasta varten. Täynnä itseään oleva ihminen ei pysty ottamaan vastaan apua ja ei etenkään armoa, vaan hän pyrkii suoriutumaan vain itse. Täytyy kasvaa pieneksi. Kyllä Jumala siihen osaa meitä kasvattaa.

Vielä yksi olennainen asia tekstistä. Siinä on myös mielettömän turvallinen lupaus meille elämän kipujemme keskellä. ”Enkelit pitivät hänestä huolta.” Jeesus ei ollut autiomaassaan yksin. Yksin et ole Sinäkään. Jumala ei jätä kutsumaansa missään kohdin yksin. Epäillä saa, kysellä saa, huutaa saa, jopa kapinoidakin saa, mutta yksin et jää. Tämä autiomaansa oikein syvimmässä merkityksessä läpikäynyt Vapahtaja kulkee rinnallasi. Heprealaiskirjeessä muistutetaan: ”Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.” Hepr.2:18. Kristityn etuoikeus ja ilo on kaiken elämän haurauden ja rikkinäisyyden keskellä se, että olemme siis voittajan puolella. Se haastakoon elämään, iloon, toivoon ja toimintaan. Kristus on palvellut meitä. Me olemme saaneet haasteen palvella toisiamme ja lähimmäisiämme.


11.03.12 12:03